Luentopäiväkirja 1

”Tietotekniikka on tylsää.”
”Kirjat on kivempii, Ipadit jotenki kylmii.”
”Ihan sama opinko..”
”Onks näille luennoille pakko raahautua?”

Saapuessani ensimmäiselle tvt-luennolle, ajatukseni olivat kutakuinkin yllä olevien kaltaisia. Lisäksi laitteiden käytön opettelu tuntui hieman pelottavalta ajatukselta, sillä itse en omista edes älypuhelinta ja älytaulua en ollut koskaan nähnytkään. Älytaulun kaltaisten laitteiden käyttäminen alakoululaisten opetuksessa tuntui lähinnä turhalta kikkailulta. Ajattelin, etten varmaankaan tule selviämään kurssista, koska tehtävissä käytettäviä erilaisia oppimisympäristöjä, laitteita ja sovelluksia oli niin paljon, ja niillä oli toinen toistaan ihmeellisempiä nimiä. Jälkeenpäin ajateltuna huoleni oli tietysti turhaa, mutta voin silti kuvitella että monet opettajista ovat vähintäänkin yhtä skeptisiä. Tietotekniikan käytön opettelu näyttäytyy kenties haastavana ja turhana lisätyönä. Miksi poiketa mukavuusalueelta kun ennenkin on pärjätty?

Tulevaisuus tulee lupaa kysymättä. Siksipä on tärkeää oppia uutta. Niin kuin Harto Pönkäkin blogiartikkelissaan (http://harto.wordpress.com/2011/10/14/koulujen-tietotekniikka-edellakavijyys-ja-uudet-oppimistaidot/) kirjoittaa, ei tarvita kummoisempia näkijän lahjoja ennustamaan että sosiaalisissa verkostoissa ja netissä tapahtuva työskentely ja oppiminen ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä taitoja. Nykyopettajan on osattava hyödyntää teknologiaa opetuksessa, koska muutamien vuosien kuluttua perinteiset oppikirjat voivat olla jo historiaa. Perinteiden kunnioittamisessa ei ole mitään väärää, mutta muutosta ei pidä myöskään pelätä.

Se miten teknologiaa voidaan koulussa hyödyntää, riippuu pitkälti siitä millaisia välineitä koululla on. Pienissä kyläkouluissa tärkein opetuksen apuna käytettävä väline voi yhä olla liitutaulu. Dokumenttikameraa käytetään ehkä joskus. Teknologian käyttöä painottavissa kouluissa oppilailla voi olla käytössään omat iPadit ja opettajalla älytaulu. Tasavertaista teknologiakasvatus ei siis koulujen välillä ole. Niille, jotka ovat lapsesta asti tottuneet käyttämään tekniikkaa oppimisen apuna, on matalampi kynnys opetella lisää teknologian käytöstä myös tulevaisuudessa. Taas ne oppilaat, jotka eivät ole saaneet peruskoulussa kunnollista kosketusta teknologiaan, voivat olla myöhemminkin skeptisiä sen antamien mahdollisuuksien suhteen.

On kuitenkin muistettava, että teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä. Teknologian ei ole tarkoitus tukkia kaikkia lapset aisteja, vaan olla oppimisen luonteva apuväline. Vuorovaikutus on aina tärkeintä, eikä opettamista pidä ulkoistaa jollekin elottomalle laitteelle. Toivonkin, etteivät robotit ihan heti korvaisi opettajia.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s